Vauhdin huumaa jääradalla + kisakauden avaus

Kisakausi on nyt virallisesti korkattu ja viikonloppu kulutettu vauhdikkain merkein niin Lumiravien katsomossa, naurun täyteisessä lumiriehassa ja kauden avajaiskilpailuissa ihmettelemässä mitenkäs jouduin tänne. Mistä aloittaisin ensimmäisenä?

80cm Rinsulla. Rinsu? Mistä se tähän putkahti, sitä ihmettelen itsekin paitsi että päätöksen kyllä tein aivan itse, eikä se todellakaan ollut helppo päätös. Mikä sitten sai minut tämän päätöksen tekemään, on yksinkertaisesti se etten ole Ainon kanssa päässyt nyt treenaamaan, kyllä meidän yhteistyö tulee toivottavasti jatkumaan vielä ei se tähän jää, mutta näin paremmaksi lähteä kisakentille tällä kertaa Rinsulla.
 Haastetta piti lisätä ja päätin ilmoittautua ensimmäiseen 80cm rataani kunnollisissa kisoissa. (jätetään se kohta pois, että nämä olivat siis kaikille avoimet harjoituskilpailut) Kilpailut menivät todella hyvin, puhdas rata sieltä tuli mukaan ajalla 55,49. Valitettavasti se ei ihan riittänyt sijoitukseen ja voittajan ajasta jäätiin 6,52 sekuntia, joten parantamisen varaa olisi ollut. Lopullinen sijoitus oli kuudes sija, johon olen ihan tyytyväinen. Ei voi muuta kuin hymyillä, puhdas rata on hyvä pohja aloittaa kisakausi!

Talviriehassa toimin epävirallisen virallisena valokuvaajana ja apurina missä sitten apua tarvittiinkaan ja ai että posket punoittivat 3 tunnin ulkona olemisen jälkeen. Vauhdin täyteinen rieha oli, nimittäin tallin kunniallinen Vilikin päätti myös pitää hauskaa ja kaksi kertaa onnistui hiihtäjän kaatumisen jälkeen tiputtamaan pehmeään puuterilumeen myös ohjastajan. Onneksi molemmat tallentuivat niin kameralle kuin videolle. Naurettiin kaikki siinä ihan kippurassa, mitä muutakaan olisimme voineet tehdä, oli se sen verran hupaisaa katsottavaa. Kenellekään ei onneksi sattunut mitään, enemmänkin nauratti tapahtunut. 

Sunnuntaina päätimme lähteä Lempäälää kohti katsomaan maailman ensimmäisiä kauppakeskus raveja. Suomenhevosten monte raveilla aloitettiin ja päivä kruunattiin vielä lämminveristen ravilähdöillä. En ole hirveästi käynyt raveja katsomassa, en pistä päätäni pantiksi että olenkohan kerran nähnyt... Ei kun, hei! Melkein valehtelin, olen sittenkin pari kertaa nähnyt Vermossa. Takaisin aiheeseen...
 Jos olet ikinä nähnyt raveja niin uskon että sinäkin voit myöntää että onhan se jännittävää ja hauskaa katsottavaa vaikka ei ihan sataprosenttisesti kiinnostaisi raviurheilu. Kaikille raviurheilun ihmiselle kyllä nostan hattuani, haastavalta lajilta se vaikuttaa vaikka jotkut voisivat sanoa "nehän juoksevat vain niin kovaa kun pystyvät siinä". Pitäähän se paikkaansa, mutta siihen liittyy varmasti paljon muutakin, kuten pitää vahtia että askellus pysyy ravina ja energiaa jää myös seuraaviin eriin. Hirveästi raviurheilusta en tiedä, mutta ehkä on aika vähän tutkia ja lukea aiheesta.

Olitko katsomassa Lumiraveja? No onneksi pääset edes fiilistelemään kuvia sieltä jos et päässyt tai pääsit, lisää löytyy ig @teamdreamcastle ;)

Helsinki Horse Fair 2018 + vauhdikas fiilistely video

Helsinki Horse Fair 2018 on nyt takana päin ja odotan innolla jo seuraavaa vuotta. Odotuksia messuista ei etukäteen ollut, joten avoimin mielin messuille lähdettiin lauantaina puolilta päivin.

Selailin pari päivää ennen messuille menoa ohjelmaa tarkemmin ja teinkin instagramiin listaukset ohjelmista mitä haluan ehdottomasti nähdä. Isommat ohjelmat tietenkin vetivät minua puoleensa kuten esteluokat Prix de Ajalin 120cm & Prix de Biofarm 100cm ja kouluratsastuksen valmennusportaat esitystä, mutta näiden lisäksi odotin innolla myös driving dressage battlea, irish fairytales, valjastusnäytöstä, ravien huumaa, vikellystä ja tietenkin blogien palkitsemisgaalaa, missä itsekin olin ehdolla.

Messuille mukaan piti tietenkin kameravermeiden lisäksi ottaa vähän rahaa, jos jostain tarttuisi ihanuuksia mukaan ja niin tarttuikin. Mukaan messuilta lähti tummansininen kassi. Shoppailualue ei mielestäni ollut mikään huippu, mutta voihan se johtua omalta osalta siitä etten tälle hetkellä ole minkään varusteen tarpeessa. Ihmistungoksista selvittiin ja uskon, että pääsimme kiertämään jokaisen näytteilleasettajan paikan. Joissain paikoissa ajateltiin käydä myöhemmin kurkkaamassa jos tungos olisi vähentynyt mutta ei, joten jouduimme osaksi isoa tunkeilevaa väkijoukkoa, joka etsiskeli kaikkea mahdollista ostettavaa.

Vauhdikas ohjelma yllätti minut, näimme tiukkoja estesuorituksia, harmillisia tiputuksia ja tippumisia, kauniita ohjelmanumeroita niin kouluratsastusta kuin irlannincobien esitystä ja kärrykilpailuja. Messuilla oli hyvä fiilis niin hevospuolella kuin GoExpon- puolella, ja pisteet hyvästä messuvalaistuksesta valokuvaamisen kannalta. Kävimme kiertelemässä myös Kuva- ja Kamera -messujen puolen ja voi että, ehkä joskus osaan sitten hallita kunnolla koko kamera ja photoshopin ihmeellisen maailman... Harjoitus tekee mestariksi, oli se sitten ratsastus tai vaikka perhokalastus. :D

Vaikka Nuori Nousija- palkinto lähti toiseen osoitteeseen, mutta olen todella otettu, että niin moni äänesti pikku blogiani, kiitos siitä ja 1118 äänestä, kolmas sija siitä tuli ja hyvä mieli, vieläkin hymyilyttää... Yli 1000 ääntä, se on upea juttu oikeasti ja kiitos siitä. :)

Messuille mennessä en osannut odottaa mitään, nimittäin aiempina vuosina paikan päälle en ole päässyt. Puheitten mukaan messut täyttyvät vuosi vuodelta enemmän myös muilla eläimillä kuten alpakoilla, joita tungetaan joka nurkkaukseen. Olihan siellä niitä tänäkin vuonna ja samoin aaseja ja muuli, itseäni eivät ne niin haitanneet, nimittäin suloiset aasit tulivat ystävällisesti tervehtimään myös kameraa ja hakemaan rapsutuksia, niinkuin videossa näkyykin.

Niin kuin mainitsin, kamera kaulassani siellä roikkui, joten mitä muutakaan voisin tehdä sillä kuin räpsiä kuvia ja messuista kooste fiilistelyvideon, joten te jotka ette messuille välttämättä päässeet saatte ripauksen fiilistä mukaanne tai te jotka messuilla vierailitte, saatte fiiliksiä herättävän näkemyksen :D Itse tykkään paljon videon lopusta ja kertosäkeestä, mitä mieltä te olette?

Parhaat hetket messuilla tapahtuivat kentän laidalla, niin jännittäen ja ihailen ratsukoita kuin kuunnellen ja hyräilen taustamusiikin tahtiin ja jutellessa muille hevosihmisille niin uusille ja vanhoille, puolitutuille ja muille. Jo junamatkalla Helsinkiin onnistuttiin saamaan istumapaikat toisten hevosihmisten viereen ja matka kului nopeasti hevosista rupatellen. Hauskaa oli myös hakea Lehditökeskuksesta omalla nimellä varustettu bloggaajapassi ja jättää takki naulakkoon huoletta, ja lähteä nauttimaan messuista ilman ylimääräistä kannettavaa. Lisää kuvia messuilta näkee ig:ssä ;)